Maunun tilan historiaa

Suurilan kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1540. Maakirjan mukaan kylässä oli tuolloin neljä taloa: Mikola, Paavola, Töyry sekä yksi nimeltä tuntematon talo, mikä liitettiin Töyryyn vuonna 1628. Töyry pysyi jakamattomana kruununtalona vuoteen 1721, jolloin se jaettiin Töyry ja Maunu nimisiin osiin. Eerikki Maununpoika hallitsi Töyryä vuosina 1540-1556, Prusi Töyry vuosina 1556-1558 ja Maunu Simonpoika vuodesta 1558. Töyry oli ratsutilana 1628-1695.

Suurilan kylä oli taajaan rakennettu ja on säilynyt sellaisena edelleenkin, vaikka puolet sen entisistä rakennuksista onkin jo poissa. Tämä taajaan rakennettu kylä paloi kokonaan vuonna 1630, jolloin kylässä oli viisi taloa ja arviolta noin 30 rakennusta. Ei siis ihme, jos kylässä oli ainainen tulipalon pelko. Maunun talo siirrettiin kylästä pois isonjaon yhteydessä 1795. 

Suurilan kylän talot asetettiin vuoden 1730 numeroinnissa järjestykseen: RN:o 1 Töyry, Mattila RN:o 2, Paavola RN:o 3 ja Mikola RN:o 4.

Heikki (Henderick) Kristerinpoika e. Kraappa (s.1713 Marttila) ja Birgitta (Brita) Tuomaantytär (s.1722 Karinainen) viljelivät Maunua 1700-luvulla.

Heikin ja Britan tytär Kaisa (Catharina) Heikintytär (s.1746 Tarvasjoki) avioitui Krister Kristerinpoika e Pullerin (s.1734 Tarvasjoki) kanssa 1763. Lapsia perheeseen syntyi 11. Lapsista viisi kuoli pienenä.

Ruotsin valtiovalta ryhtyi 1700-luvulla suunnittelemaan uudistuksia maanomistusjärjestelmään. Tuloksena oli vuonna 1757 annettu isojakoasetus, jossa määrättiin metsät jaettaviksi talojen kesken ja kunkin talon pelto- ja niittysarat tilusvaihtojen avulla järjestettäviksi isoihin yhtenäisiin lohkoihin. Jako suoritettiin niin, että talon vanha osuus jakokunnassa arvioitiin ensin ja sen perusteella talolle muodostettiin yhtenäinen lohko tai mahdollisimman harvoja lohkoja. Lopullinen jakoperuste oli talojen manttaaliluku. Maunu oli kooltaan ½ vanhaa ja 1/3 uutta manttaalia. Isojako Tarvasjoen Suurilan jakokunnassa aloitettiin vuonna 1792 ja saatiin loppuun suoritetuksi vuonna 1795. Merkittävää isojaossa oli mm. se, että yksityisomistus tuli yhteisomistuksen tilalle.

Kaisan ja Kristerin lapsista kotitilan viljelyä jatkoi Krister Kristerinpoika (s.1769). Krister avioitui Anna Kaarlentytär os. Knaapin (s.1776) kanssa 1798. Perheeseen syntyi 11 lasta. Krister Kristerinpoika osti Marttilan pitäjän Suurilan kylän Maunun talon 1806 perintötilaksi kahdentoista riikintaalarin ja kolmen killingin hintaan pankkiseteleinä. Vuoden 1800 omaisuusveroluettelon mukaan Maunun kylvöalaksi mainitaan neljä tynnyrinalaa ja kiinteistön arvoksi 450 riksiä. Kiinteistöarvo oli alle kunnan keskimääräisen (711 riksiä) kiinteistöarvon. Kylvöarvo oli kunnan keskitasoa.

Krister Kristerinpoika ja Anna Kaarlentytär myivät Maunun talon pojalleen Karlille 1841. Kauppahinta oli 359 ruplaa ja 99 kopekkaa hopeassa, sekä erinäisiä syytinkivelvoitteita. Karl solmi avioliiton 1843 naapuri Yli-Mattilan tyttären Anna Lisan (s.1827) kanssa. Anna Lisa on ollut vihittäessä alle 16-vuotias. Häät  pidettiin Maunulla. Morsian oli pukeutuneena kruunuun ja tilaisuuden harvinaislaatuisuus on liikuttanut koko kylää. Vihkimisen toimitti Gustaf Nyholm. Anna Lisan kohtalo oli kova. Karl on surmannut nuoren vaimonsa hukuttamalla. Anna Lisa oli kuollessaan 16v 1kk vanha. Hänen ruumiinsa on ilmeisesti löydetty vasta jonkin aikaa tapahtuman jälkeen, koska hautaus on toimitettu vasta tammikuussa 1844 lauluin ja kelloja soittaen. Karl vangittiin ja kuljetettiin Turun Linnaan kärsimään rangaistustaan. Hän kuoli Turussa sairaalassa ja haudattiin ilmeisesti Turun kolerahautausmaahan.

Karlin jälkeen Maunun talon isännyys siirtyi Kustaa Kristerinpoika Maunulalle 1844. Kauppahinta oli 257 ruplaa 14 2/7 kopeekkaa hopeaa. Kaupantekohetkellä tilaa hallitsi tilapäisesti veljesten isä. Vanhemmille ostajan tuli suorittaa syytinki aiemman sopimuksen mukaisesti ja sen lisäksi myyjälle, niin kauan kuin jompikumpi vanhemmista on elossa ja myyjä itse vankilassa, 15 hopearuplaa vuosittain ja mikäli myyjä edelleen on vankilassa, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, 20 hopearuplaa vuosittain.

Kustaa Kristerinpoika avioitui Anna Stina Juhontytär os. Stålhammarin (s.1822) kanssa 1844 Tarvasjoella. Anna Stina oli ollut palveluksessa Maunulla. Hänen äitinsä oli kotoisin Suurilan Ali-Mikolasta ja isä oli pitäjän seppä. Perheeseen syntyi viisi lasta.

Kustaa Kristerinpojan ja Anna Stinan lapsista talonpitoa jatkoi Elisabet Kustaantytär. Elisabetin ensimmäinen aviomies oli rustitilallisen poika Efraim Juhonpoika e Alatalo Kosken kappeliseurakunnasta (s.1823). Tästä avioliitosta syntyi viisi lasta. Leskiemäntä Elisabet avioitui Efraim Juhonpojan kuoleman jälkeen Mattilan Säterin torpparinpojan Kustaa Mikonpoika Säterin (s.1842) kanssa 1870. Avioliitosta syntyi kahdeksan lasta. 

Vuoden 1881 tilaston mukaan tilalla on viljelty kevät- ja syysviljoja. Vehnää on viljelty 8 ka, ruista 7 ta ja 16 ka, ohraa 1 ta, kauraa 7 ta, hernettä 8 ka ja perunaa 4 ta. Kesantona oli noin neljännes viljelymaista. Heinälle ei tuohon aikaan Maunulla, kuten ei Tarvasjoella muutenkaan, uhrattu viljelysmaata. Hevosten ja karjan tarvitsema heinä kerättiin niityiltä. Maunulla oli 3 hevosta, 1 varsa, 2 härkää tai sonnia, 7 lehmää, 7 mullia tai hiehoa, 10 lammasta ja 5 kanaa.

Elisabetin nuorin poika ensimmäisestä avioliitosta Kustaa Viktor Efraiminpoika isännöi Maunua vuodesta 1893. Hän oli nostanut arvan nro 11 ja hänet on hyväksytty sotapalvelukseen. Kustaa Maunula kuului ensimmäiseen Tarvasjoen Säästöpankin isännistöön. Kustaan aikana tilalle on rakennettu uusi hirsinen päärakennus vuonna 1900 ja karjarakennus. Maunulla on riehunut syksyllä 1917 tulirokkoepidemia ja vienyt mennessään kolme lasta. Kustaa avioitui Amanda Elviira os Hedmanin (s.1865) kanssa Marttilasta. Perheeseen syntyi 9 lasta.

Lapsista Paavo Vihtori Maunula jatkoi Maunun tilan isäntänä vuodesta 1927 vuoteen 1963. Hän avioitui Laina Amanda os. Yli-Mattilan kanssa. Paavo Maunula hoiti Tarvasjoella lukuisia kunnallisia luottamustehtäviä. Perheeseen syntyi lapset Paula ja Seija.

Paula (1931-2021) avioitui Veikko Ylitalon (1931-2021) kanssa vuonna 1957. He isännöivät Maunua vuosina 1963 -2006. 

Kirjallisuus:
Kyösti Piispa, Maunulan suku
Aulis Oja, Tarvasjoen kunnan historia